tiistai, 9. joulukuu 2008

Huomenta kaikille. :))

Huomenta kaikille ihanille ihmisille. :)

Olipa taas vaikea saada itsensä ylös sängystä. Vaikka menin sänkyyn jo aika ajoissa, joskus puoli yhdentoista aikaan. Asiaa ei kuitenkaan auttanut se, että satiinilakanani lähtivät taas karkuun kesken unien ja heräsin vetämään niitä jatkuvasti takaisin. :D pitääpä toivoa pukilta uudet. *~~*

paulakukkalakana_pun_tk.jpgBrimful.png

nämä ovat aika ihanat. :) lisää kaunista, suomalaista kädenjälkeä löytyy sivulta www.finnishdesignshop.com/

Oi miten joku voikaan pelätä verikokeita näin paljon kuin mitä minä. Pelkään neuloja, pelkkä piikin mainitseminenkin saa ihoni kananlihalle. :S En pysty olemaan lainkaan rento verikokeen aikana, vaan katselen seinille ja juttelen hoitajan kanssa aivan turhanpäiväisistä asioista, vain että saisin ajatukseni muualle. :DD Nyt istun tässä käsivarret mustelmilla piikityksen jäljiltä. :D Torstaina olisi sitten lääkärille meno, keskustellaan jatkotoimenpiteistä yms.

 

Olen jäänyt aivan koukkuun vasta alkaneeseen Stylista- sarjaan. Se on ohjelma, joka todella saa katsojan koukkuun, jos muoti kiinnostaa. :) Ohjelman kilpailijat eivät tule toimeen lainkaan, ja sekös onkin kiva lisämauste muutenkin hyvään sarjaan.

Hei ja nyt vinkki mattimyöhäisille. Jos et ole vielä ostanut kaikkia lahjoja, ja haluat niiden olevan omaperäisiä ja hauskoja, suosittelen sinulle www.mulletoi.com ia. Sieltä löytyy todella mahtavia ja hauskoja lahjoja moneen lähtöön ! Esimerkiksi tämä poikaystävätyyyny on todella magee. :D ->

Poikaystävätyyny
 
Kuvassa en ole sitten minä ! :D
 
Olen aivan äärettömän ihastunut Vilan vaatteisiin. Ne ovat tyylikkäitä ja laadukkaita, mutta hinnat ovat kuitenkin sen verran kohtuulliset, että tällaisella tavallisillla pulliaisellakin on varaa niihin. Tsekkaa uusi mallisto sivulta http://www.vila.dk/
 
vila.jpg kuva sivulta
 
 
 
 
Oma lempisuunnittelijani on ehdottomasti Christopher Kane, jonka näet alla olevassa kuvassa ->
kane_lg.jpg
 
Hänen vaatteensa ovat tyylikkäitä, romanttisia, mutta löytyyhän häneltä myös aika punkhenkisiäkin vaatteita. Esimerkkejä näät tässä -
 
ChristopherKaneSS07_B.jpg
houseofhollandfall2007fm6.jpg
 
 Ja näin lopuksi laitan vielä kuvan viime viikonlopun bileasustani, hiuksia en ollut vielä kuvassa laittanut. :D
-Qwerty 
 
ps. älkää naurako säikähtäneelle ilmeelleni. Kuvaan sopisi Jone Nikolan lausahdus " Näytät iha säikähtäneeltä peuralta ajovaloissa" :DD

maanantai, 8. joulukuu 2008

Kuulette musta vielä !

Täällä ollaan jälleen. Entistäkin kunnianhimoisempana. Nyt on vuosi treenailtu ja odotettu tulevaa kevättä, jotta se päivä vihdoin koittaisi. Päivä, jolloin astelen takaisin Paparazzin toimistoon. 

Selailin taas kuvaamataidon tunnilla razzin sivuja, ja ajattelin mahdanko ikinä päästä tavoitteeseeni. Mietin myös, miten muuttuisin ihmisenä, jos toiveeni vihdoin toteutuisi ja pääsisin tekemään sitä, mitä olen koko ikinä haaveillut ? Nousisiko se päähäni ? Unohtuisivatko ystäväni? Olisi mukava kuulla ammattimalleilta, ovatko he kokeneet muuttuneensa mallin työn myötä.

Miten ihminen voikaan rakastaa jotain niin paljon, että on valmis luopumaan entisestä elämästään saadakseen haluamansa ? Asun tällä hetkellä pienessä kylässä, jonka hädin tuskin löytää kartalta. Miten pikkukylän tyttö voisi ikinä menestyä kovilla mallimarkkinoilla, kun ei ole tottunut ihmispaljouteen yms. ? Minä uskon, että pystyisin siihen. Haluan tätä niin paljon, että olisin valmis muuttamaan Helsinkiin vaikka heti. Ja olen aina ollut selviytyjätyyppi, pystyn mihin vain, jos oikein haluan.

Puhuin isäni kanssa eräänä päivänä, kun olimme tulossa kaupungista kotiin. Kerroin että muutan Helsinkiin heti alkukeväästä. Hän otti sen aika hyvin. Alkoi heti kertoa omista Helsingin kokemuksistaan. Ovathan vanhempani asuneet Malmilla, mutta muuttivat sitten tänne..mahdollisimman kauas kaikesta. Tuosta olen erittäin surullinen, sillä jos olisimme jääneet sinne, uskon että mahdollisuuteni mallin töihin olisi ollut paljon suurempi. Otin asian puheeksi myös poikaystäväni kanssa. Hän on aina tukenut minua päätöksissäni, mutta tämä asia ei aivan hetkessä selvene. Poikaystäväni asuu nimittäin vielä kauempana Helsingistä, ja jos hän muuttaisin kanssani sinne, ei hänellä olisi siellä ketään tuttua. Vain minä. Mutta sanoin hänelle, että muutan Helsinkiin joka tapauksessa. En voi heittää unelmaani pois hänen takiaan, vaikka hän rakas minulle onkin. Sillä tiedän, että jos en nyt muuttaisi Helsinkiin, niin katuisin sitä koko loppuelämäni. Haluan tätä niin paljon !

Pakko jatkaa kovaa treenausta ja lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Seuraavassa castingissa aion olla niin hyvä, että he oikein rukoilevat minua listoilleen. Tulette kuulemaan musta vielä ! Pitäkää peukkuja ! <3

 

-Qwerty  -Qwerty 

 

kuvia omasta mallikansiostani. :)

tiistai, 29. huhtikuu 2008

tulevan huippumallin päiväkirja. nro1

Mä en voi uskoa, että jo kuukauden päästä astelen takaisin Paparazzin toimistoon. Mä oon oottanu sitä päivää niin kauan. Monta kyyneltä ja tuskanhuutoo oon päästäny sen takia, että mä tällä kertaa pääsisin heidän listoilleen ja edelleen siitä maailmalle. Mä muistan, kuinka ekan kerran sinne mennessäni, mä jotenki heti tunsin olevani kotona. Tiedän, tää kuulostaa epäuskottavalta, mutta totta se on. Mun oli jotenki hyvä ja rento olla heidän kanssaan ja haastattelussakaan mä en jännittäny yhtään. Tai sit mä olin päästäni niin pyörällä, etten tajunnu ees jännittää. :D

1135231133150.jpegBlumarine%20Spring-Summer%202008%20Ad%20

* suvi koponen/paparazzi

Se paikka oli aivan mahtava, pöydällä oli nätissä kasoissa uudet Voguet, Ellet ynnä muut maailmankuulut lehdet. Seinällä oli taulutelevisio ,joka näytti kuvia kauniisti kävelevistä malleista ja tämän hetken huippuvaatesuunnittelijat. Ja hetken mä tunsin olevani sitä maailmaa, maailmaa johon mä oon aina halunnu kuulua. Maailmaa, jonka mä vielä saavutan ja valloitan.

Pisteenä iin päällä oli se, että näin livenä Laila Snellmanin. Se hetki oli pitkä, aivan kuin elokuvan kohtaus, jossa rakastavaiset vaihtavat viimeisen katseen. En nyt siis väitä, että olisin katsonut häntä rakastuneesti, käytin vain vertausta, jotta tajuaisitte mitä tarkoitan. :D

Teistä monet kuvittelevat varmasti, että musta ei ehkä koskaan tuu mitään. Mutta mä en suostu uskomaan ketään, joka väittää moista. Mä tiedän, että kovan työ tullaan aina palkitsemaan, ja itkun huudot vaihtuvat vielä riemuhuudoiksi. Mä oon tosissani ja mukana jokaikisellä solullani ja en luovuta, en luovuta, vaikka mä saisinkin taas pakit. Aina on uusi mahdollisuus ja koskaan ei voi yrittää liikaa. Teistäkin tulee vielä jotain, ehkä siivoojia tai bisnesnaisia, ei ole väliä mitä luokkaa edustatte, te silti olette jotain ja voitte toiminnallanne vaikuttaa maailmankulkuun, yhteiskuntaamme ja muihin asioihin. Muistakaa, älkää koskaan antako periksi, älkää koskaan.

300px-Brillanten.jpgsup%20rub%20ab_0602_ae1.jpg

 

maanantai, 28. huhtikuu 2008

moikka vaan ! :)

 

 Aah, vihdoinkin sain aikaiseksi aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Nyt kyllä on hieman huono hetki "vuodattaa", koska istun atk:n tunnilla. Jospa saisin edes jotain järkevää kirjoitettua. Siirryynpä siis suoraan asiaan. :D

Minusta on tullut aivan järjetön shoppailufriikki. Oikeasti. Olen aivan hulluna esimerkiksi Mangon ja Vilan vaatteisiin ja matkustan kaupunkiin aina kuin se vain on mahdollista. Shoppailuni on joskus hieman yksinäistä, sillä ystäväni eivät ole niin materialistisia kuin minä. -.-` Olen jäänyt koukkuun myös irc-galleriaan ja mesessäkin tulee istuttua useampi päivä. Auttakaa minua. Miten ihmeessä pääsen eroon ongelmistani ? :DD

 

mangocollection.jpg

 

mielestäni viimeisen mallin asu on ihana, hyvin safarihenkinen. :)

 

En ole vieläkään löytänyt mitään kivaa keltaista paitaa, tämän hetken must- hankintaa. :S kaapistani löytyy vain tavallisia niskalenkkitoppeja sekä onlyn keltainen huppari.

 

 keltainen_toppi.jpgcbd4c56ee7a1310e044760a5dcd5409f.jpgkeltainen_kukka.jpg&usg=AFQjCNFNqAtRFVORband.gif

 

 

 jäiks, täytyy lopettaa kirjoittamiseni tähän, sillä tunti loppuu iha just. Ens kerralla sit vähä enempi tekstiä ja oikeeta asiaa. Pus mur.

 

tv:

seinissyys.jpg